Meillä alkaa olla hoppu
Ajattelin niin kaksikymmentä vuotta sitten loikoessani osoittamassa mieltä erään automarketin parkkipaikalla happinaamari päässäni. Ajattelen niin edelleenkin, kirjoittaessani tätä luomukauralatte pöydälläni saaristolaismökissä, jonne ajoin omalla, vähän liian suurella bensakäyttöisellä autollani. Silti tai juuri siksi olen päättänyt taas kerran tehdä enemmän. Tällä tekemisellä toivon innostavani ja oivalluttavani muitakin toimimaan.
Olen hautonut omaa blogia ja koko aikuisikäni. Mitä enemmän olen saanut viettää aikaa itseäni viisaampien, inspiroivien ja empaattisten ihmisten kanssa, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että omat ajatukset kannattaa päästä irti. Vain niin näkee, pystynkö muuttamaan maailmaa niillä.
Nyt siis ihmettelen maailmaa ja ruodin vastuullisuuden erilaisia ilmenemismuotoja, siihen liittyvää viestintää sekä osallisuuden kysymyksiä kestävän kehityksen edistämisessä täällä. Lisäksi diggailen tietenkin muita aiheen parissa ajatustyötä tekeviä ja ihmisiä joita olen seurannut jo pitkään.
Liikun kaikilla tasoilla:
- Yksilö – sieltä kaikki lähtee – sinusta ja minusta ja omien arvojen ja niiden merkityksen tiedostamisesta
- Yhteisöt – pienissä yhteisöissä asuu suuri voima, etenkin yksilön voimaannuttamisen ja toimintakyvyn kasvattamisen näkökulmasta.
- Organisaatiot – niin yksityiset, julkiset kuin NGO – ovat avainasemassa arjen muutoksessa. Siellä piilee suurin muutospotentiaali ja siellä tarvitaan nyt myös eniten kannustusta tehdä tekoja näkyväksi.
Ihmisyyden ymmärtämiseksi tarvitsemme kaunokirjallisuutta ja taidetta. Käytän niitä lääkkeenä niin luovuuden kuin empatian kasvattamiseen ja siksi ne ovat osa tätä sivustoa.
Kaiken hyvän alku on kuitenkin ajattelu. Ellei sitten puhuta siitä, miten oikeastaan kaiken hyvän alku on ajattelun hylkääminen. Mutta se on jo toinen tarina – ehkä kirjoitan siitäkin.
