Minulla oli hieno mahdollisuus kuulla Third Rockin ilmastoasiantuntija Veikko Sajaniemen puheenvuoro uskottavasta ilmastoviestinnästä ProCom Vastuullisuuden koulutusohjelmassa tänä keväänä.
Etenkin organisaatioiden viestijöiden ja vastuullisuusasiantuntijoiden työpöytää ilmastotermit täyttävät kiihtyvällä tahdilla. Ilmastoasiantuntijoita ei meidän kaikkien onneksi tarvitse olla. Sajaniemen puheenvuorosta – ja koko koulutuspäivästä mahtavine keskusteluineen – jäi vahva luottamus siihen, että kaikkea ei tarvitse osata itse. Havaintohan pätee ylipäätään kaikkeen asiantuntijatyöhön, mutta tuntuu tärkeältä kirjoittaa se tähän auki.
Puhun työarjessa paljon siitä, että maali on yhteinen. Vastuullisuusasioissa se on meille ihan kaikille yhteinen – elinkelpoinen maapallo meitä seuraaville sukupolville! Siksi etenkin uskottava ilmastoviestintä on meidän kaikkien etu. Mutkien vetäminen suoriksi vesittää tärkeä sanoman siitä, että me pystymme tähän (eli globaalin yhteisön sopimiin päästövähennystavoitteisiin) yhdessä!
Jos ilmastoaihe ja sen erilaiset lyhynteet ja mittayksiköt pyörryttävät, aina voi esimerkiksi:
- konsultoida kollegaa eri organisaatiossa
- oppia vuorovaikutuksessa yhdessä kollegoiden kanssa
- todeta, että tähän löytyy minua parempi asiantuntija
- ostaa ilmastoasiantuntija selkiyttämään kokonaiskuvaa
- opiskella lisää
Summaisin Sajaniemen luennon ydinviestin omiin kokemuksiini peilaten näin:
”Uskottava ilmastoviestintä tiivistyy siihen, että ennenkuin lähdetään huutelemaan hiilineutraaliudesta tai kompensaatioista, olisi hyvä kertoa miten olemme ensin välttäneet ja vähentäneet hiilipäästöjämme. Tämä tieto on hyvä löytyä konkreettisesti organisaation verkkosivuilta – vähintään intrasta!”
Päästötietoisuuden kasvumatkan dokumentointi ja viestintä (sisäisesti ja ulkoisesti!) antaa vastuullisemman kokonaiskuvan siitä, mikä osuus kokonaispäästöistä on sitten lopulta kompensoitu. Ilmastoasiat ovat jo arkipäiväistyneet siinä määrin, että moni kohtaa työarjessaan esimerkiksi asiakkaiden tai sidosryhmien kysymyksiä oman organisaationsa ilmastotyöstä. Siksi sisäinen viestintä on tässäkin asiassa keskeistä.
Sisäisen ymmärryksen kasvattamisella ilmastotyöstä rakennetaan osaltaan organisaation uskottavuutta ja luotettavuutta yhteiskunnallisen vastuun kantajana – siis vastuullisena toimijana.
Tällä hetkellä organisaatiot viestivät jo kilvan ulkoisessa viestinnässään ja etenkin markkinointiviestinnässään päästövähennystavoitteistaan (ns. aikomuspuhe) ja hiilineutraaliudestaan. Harva on kuitenkaan hiilineutraali ilman kompensointia ja se käsitteenä aiheuttaa tälle hetkellä paljon lisäkysymyksiä. Sitran ilmasto- ja luontoratkaisuasiantuntija Mariko Landström tiivistää kirjoituksessaan kompensoinnin hyvin seuraavasti: ”Päästöjen kompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että kumotaan aiheutettu ilmastohaitta vähentämällä tai sitomalla omia päästöjä vastaava määrä jossain toisaalla. Yleensä tämä tarkoittaa päästöyksikköjen (engl. carbon credit tai carbon offset) ostamista ja mitätöimistä jonkun palveluntarjoajan kautta.”
Myös Veikko Sajaniemi on kirjoittanut kattavasti kompensoinnin monimutkaisuudesta ja esimerkiksi siitä, mikä ongelma on kotimaisissa päästäkompensointikohteissa. Suosittelen tutustumaan!
Hiilijalanjäljen laskenta ja oman päästövähennyspolun piirtäminen on tärkeä osa organisaatioiden vastuullisuustyötä
Samaan hengenvetoon on kuitenkin tärkeää muistaa, että vasta olennaisuusanalyysin avulla saadaan tarkennettua sitä, miten tärkeä osa ne oikeastaan ovat. Olen kirjoittanut olennaisuusanalyysistä lyhyesti tässä blogissakin. Googlettamalla löytää helposti kuvia isojen yhtiöiden olennaisuusmatriisesta. Ne saattavat tuntua massiivisilta ponnistuksilta. Kyse on kuitenkin harjoituksesta, jonka voi kalibroida juuri sopivaksi omalle organisaatiolle. Pääasia on, että se tehdään. Pitää malttaa ottaa mukaan eri sidosryhmiä, sekä ulkoisia että sisäisiä ja pysähtyä rauhassa tulosten äärelle. Ilman yhteistä kokonaiskuvaa on vaikeaa pelata samaan maaliin. Silloin päädytään helposti myös viestimään vain lillukanvarsista.
Onko siis ilmiselvien päästövähennysten jälkeen meidän organisaatiolle jokin aivan muu kokonaisuus kriittisempää kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi? Esimerkiksi luontokadon torjunta tai sosiaalisen vastuun kantaminen meidän tärkeimmästä resurssista, ihmisistä? Se ei selviä kuin yhdessä tekemällä!
