Arvot ovat nousseet työelämässä uudenlaisen kiinnostuksen kohteeksi vastuullisuuden myötä. Etenkin sosiaalisen vastuun teemat edellyttävät syvällekin menevää pohdintaa ihmisyydestä, yhdenvertaisuudesta ja suhteestamme toisiimme. Tämän suhteen rakentamiseen dialogisuuden pohdinta tarjoaa mahtavan konkreettisen tulokulman. Pedagogisissa opinnoissani sain sukeltaa tähän maailmaan syvälle. Ja miten arvokas ja ymmärrystä lisäävä maailma sieltä löytyikään!
Toivo hyvästä tulevaisuudesta luodaan dialogissa
Tässä systeemisten ja viheliäisten ongelmien maailmassa yhdessä ajattelu ja yhteisen tiedon sekä ymmärryksen luominen tuntuu hirveän tärkeältä. Se liittyy vahvasti osallisuuden kokemukseen.
Me ihmiset osallistumme vain sellaisen tulevaisuuden luomiseen, jossa näemme itsellemme paikan.
Tästä osallisuuden kokemuksen rakentamisesta DialogiAkatemian johtaja Janne Kareinen on kirjoittanut todella hyvä koonnin. Oli ilo kuulla Kareista keväällä ProComin Vastuullisuuden koulutusohjelmassa. Nyt palasin muistiinpanoihini ja sain kiinni niistä oivalluksen, helpotuksen ja ilon tunteista, jotka hänen puheenvuoronsa minussa herätti. Oli niin hienoa ymmärtää, että meillä on aivan käsien ulottuvilla valtavasti menetelmiä, jotka auttavat vuorovaikutuksen laadun parantamisessa työelämässä! Sitten pääsemme myös ratkomaan niitä todellisia ongelmia.
Dialogisen elämäntavan tavoittelu
”Dialogi on elämäntapa”, painotti Kareinen keväällä. Dialogisuus ei kuitenkaan ole vain vuorovaikutuskouluttajien ja muiden aiheeseen vihkiytyneiden käytettävissä. Ihan jokainen meistä voi valita ja ryhtyä tavoittelemaan parempaa vuorovaikutusosaamista. Tämän sisäistäminen vaatii ihmisenä kasvun polun mahdollisuuden tunnustamisen. Sille päätyy vain oman tunnekokemuksen kautta.
Avoimuus muutokselle on oppimisen edellytys.
Miksi sitten lähteä tavoittelemaan lisää dialogiosaamista? Kareinen avasi luennossaan viisi syvää tasoa, joihin dialogi vie sen osapuolet. Kun pysähdymme aidosti kuuntelemaan toista ihmistä dialogissa, saamme ikkunan myös toisen ihmisen ainutlaatuisiin havaintoihin, ajatteluun, tunteisiin, muistoihin ja tulevaisuusajatteluun – omiemme lisäksi.
Näistä etenkin tulevaisuusajattelua tarvitsemme, jotta pystymme kuvittelemaan toisenlaisia tulevaisuuksia. Niitä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kuitenkaan pysty ajattelemaan ilman, että kohtaamme omia tunteitamme ja toisaalta sitä, mitä tulevaisuuden ajattelu herättää muissa ihmisissä. Tämä vaatii meidän kaikkien vuorovaikutustaitojen kehittämistä.
Dialogista asennetta voi harjoitella
Pedagogisiin opintoihin kuuluu ajatus ihmisestä kehittyvänä, oppivana ja hyvään pyrkivänä olentona. Se edellyttää kasvumatkaa, rohkeutta ja joustavuutta haastaa itseään arjen kohtaamisissa työyhteisössä ja opiskelijoiden keskellä. Haasteeksi tälle kasvumatkalle muodostuu käytännössä se, ettemme jaa arjessa samaa arvopohjaa tai samoja ihanteita. Tähän yrityskulttuurimuotoilijoilla on onneksi ratkaisuja.
Kiire, arjen pirstaleisuus ja tarve vain ratkoa asioita nopeasti ajaa myös helposti yli ihanteiden ja arvojen. Silti aion sinnikkäästi tätä harjoitella!
Tässä alla lista asioista, joita voi pieninä palasina havainnoida, tutkailla, arvioida ja säädellä omassa toiminnassaan. Lista löytyy muhkeasta dialogisuuden menetelmäpankista, otsikon ”Dialoginen asenne toiminnallisina kulmakivinä” alta.
symmetrisyys → puhun ja kuuntelen yhtä paljon (tästä pidän erityisesti, koska se haastaa tällaisen nopean ja innostuvan ihmisen rauhassa myös kuuntelemaan!)
aktiivinen osallistuminen → tulen mukaan keskusteluun vetäytymisen vastakohtana
minäkeskeisyydestä luopuminen → olen vain yksi keskusteluun osallistujista
sitoutuminen → pysyn keskustelussa mukana myös vaikeissa tilanteissa
vastavuoroinen toiminta, luottamus → reagoin sensitiivisesti (herkin tuntosarvin); teen käytännössä pieniä toisen suuntaan osoitettuja, toista arvostavia ja huomioon ottavia tekoja; otan jokaisen huomioon ja mukaan enkä jätä ketään yksin tai pulaan
avoin vilpitön ilmaiseminen → kerron ajatteluani tilanteen vaatimusten mukaan – ilman ketunhäntää kainalossa
itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen → ilmeissäni, eleissäni ja puheessani näkyy ja kuuluu itseäni ja toisia kunnioittava suhtautuminen – siis meillä on ihmisinä samanlainen ihmisarvo.
On ilahduttavaa huomata, että esimerkiksi Brené Brown puhuu kirjoissaan paljon näistä samoista teemoista. Palaset alkavat loksahdella yhteen. Tuntuu tärkeältä olla tällä pedagogisten opintojen matkalla juuri nyt! Brownin sanoin:
Clear is kind, unclear is unkind.
