Otsikon kysymys on tärkeä ja samaan aikaan hieman kiusallinen. Lukija pysähtyy ehkä miettimään, että miten niin minulla. Minullako valtaa? No, onhan meillä jokaisella, toisilla tosin merkittävästi enemmän kuin toisilla. Mutta vaikka olisi valtaa, jonkin estää tekemästä enemmän. Tätä sain pohtia Puistokatu 4 aftereilla marraskuun 27. päivä kun keskustelemassa oli Puistokatu 4:n toiminnanjohtajan Minttu Jaakkolan kanssa itse Kirsi Piha.
Illasta jäi itselleni mieleen se, miten hyödyllistä (ja turhautumista vähentävää!) olisi ymmärtää ja tarkistaa aina yhteisesti se, mistä tasosta kulloinkin haluamme yhteisesti puhua. Kestävyyden ja kestävyysmurroksen aihepiiriä voi tarkastella niin yksilön, yhteisön tai yhtiön, yhteiskunnan kuin systeemienkin tasolla. Me olemme yksilöinä osa jokaista tasoa. Työyhteisöissäkin osalla meistä on isommin valtaa liiketoiminnan strategisiin kysymyksiin ja systeeminenkin on osiensa summa. Planeettamme ekologinen kantokyky on tunnustetusti uhattuna meidän ihmisten toimintamme vuoksi – siis sinun ja minun.
”Meillä kaikilla on käytössä meidän oma, uniikki paletti vaikuttaa.”
Systeemisyydestä puhuminen tekee helposti olon, että kaikki tapahtuu jossain todella kaukana, oman pienen arjen tavoittamattomissa. Olemme kuitenkin itse osa systeemiä – tästä esimerkiksi Miia Toikka on kirjoittanut todella hienosti omassa blogissaan.
Kun tunnustamme ja hyväksymme se, että olemme itse osa systeemia, se ei tarkoita sitä, että kaikki vastuu kestävyysmurroksen tekemisestä tiputettaisiin meille yksilöille. Meillä jokaisella on kuitenkin roolimme myös isossa kuvassa.
Minulle jäi tästä illasta Puistokadulla mieleen käteni liike – piirsin monessa keskustelussa linjaa sydämestäni kohti korkeutta ja takaisin kuvatakseni niitä kaikkia tasoja, joista meidän on hyvä olla tietoinen ja joihin vaikutamme, halusimme tai emme.
Olen lopen kyllästynyt keskusteluun siitä, kenellä on vastuu – kuluttajalla vai yrityksillä vai lainsäätäjillä. Eihän kukaan voi paeta vastuutaan kestävämmän tulevaisuuden rakentamisesta. Voisiko asiaa tarkastella ennemmin muutoksen vaikuttavuuden ja vallan näkökulmasta?
”Millaisia myönteisiä tapoja toimia toisin voimme jokainen tunnistaa arkemme eri tasoilta?”
Voisimmeko me jokainen pysähtyä tutkailemaan omaa arkeamme ja tunnistaa sieltä niitä olennaisimpia ja vaikuttavimpia paikkoja edistää kestävämpää tulevaisuutta. Yksilön oman elämän vinkkelistä Sitran Elämäntapatesti on oiva keino tarkistaa kokonaiskuva. Entäpä sitten oma perheyhteisö ja ystäväpiiri, millaisia kestävän elämän toimintatapoja sieltä voit tunnistaa?
Oman työpaikan liiketoiminnan ja vastuullisuustyön kestävyyskulmiin on syytä perehtyä. Apua voi ison kuvan hahmottamiseen napata vaikka The Upright Project kokonaisvaikuttavuusluvuista. Niistä näkee armotta, millaisia ovat eri toimialoilla toimivien yhtiöiden vaikutukset luontoon, ympäristöön, ihmisiin ja talouteen liittyviin kestävyysseikkoihin. Moni yhtiö tekee jo todella ansiokasta kestävyysselvitystä osana yhtiön lakisääteistä raportointia ja johdon vastuita – niissä riittää opittavaa ja oivallettavaa.
”Vietämme työpaikalla parhaat vuotemme ja päivästäkin helposti puolet valveillaolosta – sillä on iso merkitys, mihin älyllinen kapasiteettimme ja luovuutemme valuvat niinä tunteina.”
Vallankäytön paikkoja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen siis kyllä löytyy! Kuten Puistokatu 4:sen keskusteluissa todettiin, tarvitsemme samaistuttavia tarinoita, jotta uskomme muutoksen mahdollisuuteen. Niitä Puistokadun yhteisö meille osaltaan tarjoilee. Toisilleen tuntemattomien ihmisten tuominen yhteen keskustelemaan vaikeasta, tulevaisuudesta ja toiminnasta, on mahtava tapa luoda kohtaamisia ja kuulla niitä samaistuttavia tarinoita.
Toivottavasti tapaan siellä jonain päivänä vaikka juuri Sinut, lukijani!
