Olen pitänyt kunnia-asiana, että LinkedIn-profiilissani näkyy myös käymäni Suomen Ladun Metsämörriohjaajakurssi. Suoritin sen äitiyslomalla 2010-luvun alussa, aluetieteen väitöstutkimusopintojen ja Ahlmannin oppilaitoksen Aloittelevien lampureiden -kurssin ohessa. Uteliaisuuteni ja oppimisennälkäni on aina ollut pohjaton.
Niinpä syksyllä 2020 istuin taas aivan uuden äärellä, Yhteiskunnallisen laskentatoimen 10 opintopisteen kurssilla Tampereen yliopistolla. Pääsin kurssille neljännen vuoden laskentatoimen opiskelijoiden kanssa, sillä olen työskennellyt vastuullisuuskysymysten kanssa eri yrityksissä ja toiminut mm. Suomen tekstiili- ja muoti ry:n vastuullisuustyöryhmässä.
Voi miten hyvää teki saada uusi näkökulma vastuullisuuden tarkasteluun ja istua parikymppisten kanssa pohtimassa mm. Qatarin jalkapallokisoja ja Finnairin vastuullisuutta! Väitän, että ymmärrän tuon työlään kurssin jälkeen suhteellisen hyvin laskentatoimen ja raportoinnin maailmaa.
Oleellista oli tietenkin hypätä taas kerran tuntemattomaan – juuri niinkuin metsämörrikurssillakin!
Maailma on yksinkertaisesti aivan liian jännittävä paikka, jotta malttaisin lopettaa uuden opettelun. Biologian ja ekologian opinnot kantoivat ympäristöpolitiikan opinnoissa ja kasvatustieteen opinnot taas auttoivat koulutussuunnittelijan työssäni yliopistolla. Kiinnostus maaseutuun sai aikaiseksi väitöskirjasuunnitelman lähiruoasta maaseudun ja kaupungin yhteenliittäjänä.
Kaikessa tekemässäni on takana maailman muuttaminen paremmaksi, vaikka sitten yksi metsämörri kerrallaan. Juuri siksi vastuullisuuden ja viestinnän kanssa työskentely tuntuu aivan luonnolliselta jatkumolta näin taaksepäin vilkaistessa.
Uskon vahvasti, että asiat tapahtuvat syystä ja kaikella on tarkotuksensa. Pitää vain mennä pelotta sinne minne nenä seuraavaksi näyttää.
Miten sinä näet elämänpolkusi, mikä sinua ajaa eteenpäin?
