Viime viikkoina mielessäni on pyörinyt kiehtova sanaparsi, jonka innoittamana tiedän myös säännöllisesti aiheuttavani harmaita hiuksia kanssaihmisilleni.
”The Times Are Urgent, We Need To Slow Down.”
Ajatus siitä, että kun maailma palaa ja asiat tuntuvat käyvän yhä järjettömämmiksi, pitäisikin hiljentää vauhtia, on toki äkkiseltään sekin järjenvastainen. Ja ehkä juuri siksi sen ääreen kannattaa pysähtyä.
Muutoksessa kaikki lähtee ajattelusta
Nimenomaan ensin oman ajattelutavan muutoksesta. Yksilön pitää löytää syy ajatella toisin. Suunnan muutos vaatii aina enemmän energiaa kuin liikkeen jatkaminen samaan suuntaan. Oman ajattelumme muutoksessa tarvitsemme niitä, jotka ovat jo muutaman askeleen polulla edellämme, tekemässä jotain eri tavalla kuin ennen.
Voitko sinä olla jollekin inspiraatio kestävämmästä tavasta toimia?
Emme pysty ratkomaan edessämme olevia ongelmia samoilla keinoilla, kuin millä saimme ne ongelmat aikaan.
Kenen kanssa sinä voisit rauhassa keskustella siitä, mitä pitäisi tapahtua, jotta juuri sinä muuttaisit ajatteluasi tästä asiasta?
Motivoiva tapa keskustella ja erityisesti aktiivisesti kuunnella toista ihmistä ja hänen ajatuksiaan perustuu laajalti tutkittuun motivoivan haastattelun tekniikkaan (motivational interview, MI). Adam Grant kirjoittaa kirjassaan Think Again tästä tekniikasta kiintoisia esimerkkejä muun muassa terveydenhuollon, rokotevastaisuuden sekä päihdetyön parista.
Huomionarvoista tässä kaikessa on siis se, ettemme voi unohtaa meidän ihmisten välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen merkitystä kestävämpään maailmaan siirryttäessä. Se, miten toimimme, on aivan yhtä tärkeää kuin mitä teemme – mikäli haluamme saada kestävän muutoksen aikaan.
Meistä ihmisistä irtoaa niin paljon enemmän hyvää, jos koemme ympäröivät ihmiset ja yhteisöt turvalliseksi ja meitä tukevaksi. Tämä taas edellyttää meiltä kaikilta kykyä tarkastella myös omaa ajattelua ja toimintaa kriittisesti.
Luonko vuorovaikutuksessa muiden kanssa oikeasti tilaa muutokselle vai jyräänkö orastavaa kiinnostusta tuomitsemalla tai pilkkaamalla? Olenko liian nopea puhumaan ja liian kärsimätön kuulemaan ihmisen motiiveja, jotta voisin oikeasti auttaa muutoksessa?
Jaksanko tehdä muutosta inhimillisesti, sydän auki ja yksi ihminen ja kohtaaminen kerrallaan? Tähän haluan haastaa etenkin itseni, mutta myös sinut, lukijani.
