Olen tullut näin vanhemmiten yhä allergisemmaksi pitäisi-puheelle. Moni (minäkin..!) pohtii ääneen, että pitäisi lukea enemmän, syödä terveellisemmin, vaihtaa työpaikkaa, retkeillä useammin tai tehdä edes jotain ilmastokriisin hidastamiseksi.
Pitäisi-asiat on kuitenkin vain mielipiteitä, jos ne eivät johda toimintaan. Toiminta erottaa elämää ohjaavat arvot ja kahvipöytäkeskustelua mehevöittävät mielipiteet toisistaan. (Tästä Joni Jaakkola pohdiskeli mainiosti ”Kaikki alkaa arvoista” Väkevä elämä -podcastissaan.)
”Jos joku asia on omissa arvoissa oikeasti kärkisijoilla, se johtaa toimintaan. Silloin pääsee kertomaan esimerkiksi, että aloitin, lopetin, tein ja tapahtui!”
Minä otin tänä syksynä tärkeän loikan lähemmäs omien arvojen mukaista tekemistä ja merkityksellistä työpäiväkokemusta. Hyppäsin vastuullisuusviestinnän asiantuntijaksi Sykliin, Suomen ympäristöopistoon. Kahden vuoden viestinnän asiantuntijan pestin jälkeen tuntuu hienolta, että oma titteli täsmentyy taas niihin asioihin, joiden kanssa olen jo vuosia myös vapaa-ajalla, koulutuksissa, freelancer-hommissa ja aiemmissa työpaikoissani saanut möyriä.
Aloitin tänään. Olen jo liittynyt uuden kollegan inspiroimana Riippumattoretkeilijät -ryhmään eräässä somekanavassa ja kuullut kiertotalous ja ympäristökasvatus termit kymmenissä eri yhteyksissä. SDG:t ja Ekokompassi on vilahdellut yrityksen dokumenteissa ja työturvallisuuskävely tehtiin myös ekana päivänä. Malmilla moni uusi kollega moikkaili iloisesti maskin takaa. Hyvältä siis vaikuttaa!
Yksi ensimmäisiä töitäni tulee olemaan vastuullisuusviestinnän verkkokurssin kokoaminen. Siitä ja kaikesta muustakin kuulette varmasti vielä paljon lisää!
