Muistan elävästi sen hetken, kun kollegani laittoi Slack-viestinä minulle Filosofian Akatemian kirjoituksen otsikolla “Millaisen ihmiskäsityksen varaan organisaationne rakentuu?”.
Olimme yhteisissä keskusteluissa kaartaneet aihetta monesta suunnasta, mutta tarkka sanoitus puuttui. Vihdoin pohdintamme ja keskustelumme saivat yhdessä ymmärretyn otsikon: organisaation ihmiskäsitys!
Yrityskulttuurimuotoilutoimista Leidenschaft määrittää termin ihmiskäsitys näin:
”Ihmiskäsityksemme määrittää sen, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin ja minkälaisia vuorovaikutussuhteita voimme itsemme ja muiden välille rakentaa.”
Olen pohtinut ihmiskäsitystä tuon oivalluksen hetken jälkeen paljon henkilökohtaisesta näkökulmasta. Sieltähän kaikki lähtee työelämässäkin. Yritän sanoittaa lapsilleni asioita ja tapahtumia ennemmin ”meitä on niin moneen junaan” -ajattelun kautta, kuin… no, toteamalla, että olipa idiootti ihminen sekin sitten.
Toki kompuroin asian kanssa arjessa niin kotona kuin töissäkin ja se varmasti myös näkyy. Lähtökohtaisesti pyrin kuitenkin ajattelemaan, että ihmiset yrittävät parhaansa ja toimivat hyvän ohjaamina.
Millainen ihmiskäsitys ohjaa organisaatiomme arkea?
Työelämässäkään ajatteluni ei ole muuttunut tuosta suuresta oivalluksen hetkestä. Uskon, että organisaatiossa vallalla oleva ihmiskäsitys määrittää sen, miltä työn tekeminen tuntuu ja mitä ulkoapäin hetken havainnoiva voi pistää merkille liittyen esimerkiksi vuorovaikutukseen ja ihmisten välisiin suhteisiin.
Organisaation – yleisimmin täysin ääneen lausumaton ja tiedostamaton – ihmiskäsitys on muokannut sen, millaiseksi työarki on vuosien kuluessa muodostunut. Se voi olla sääntöjen, sanktioiden, pelon ja spekulaation täyttämää, luottamuspulan kyllästämää puurtamista. Tai sitten työpaikan arki voi olla vahvan merkityksen ohjaamaa, yhteistyöhön ja kollegan auttamiseen perustuvaa aikaansaavaa ja eteenpäin katsovaa toimintaa. Ja tietenkin kaikkea siltä väliltä.
Miksi siitä ihmiskuvasta sitten pitäisi olla kiinnostunut?
Työelämässä seilaamme jatkuvasti oman henkilökohtaisen kasvun, työelämätaitojen sekä itse työn tekemisen taitojen kasvun välillä. Voiko niitä edes erottaa toisistaan? Olen sitä mieltä, että ainakaan asiantuntijatyössä ei. Ihmisenä kasvaminen ja asiantuntijana tai johtajana kehittyminen kulkevat monesti limittäin.
Työn tekeminen on paljolti vuorovaikutusta muiden ihmisten, kollegojen, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Mitä paremmin tuntee itsensä, vahvuutensa ja toimintatyylinsä, sitä luontevampaa on myös vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa.
Ihmisten välistä vuorovaikutusta värittää myös työelämässä vahvasti ihmiskäsityksemme. Filosofian Akatemian jutun otsikossa se tiivistyy hienosti näin:
”Ihmiset ovat sen luottamuksen arvoisia, jonka heille annat.”
Organisaatiohan ei voi pakottaa ihmisiä ajattelemaan 24/7 haluamallaan tavalla. Mutta koska organisaatioelämä perustuu tiettyihin yhteisiin sopimuksiin joka tapauksessa, voidaan myös ihmiskäsitys paaluttaa yhteiseksi, toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi. Esimerkiksi kuten Leidenschaft on arvoissaan määritellyt. Siksi yrityskulttuurin keskusteleminen ja piirtäminen auki on niin hyödyllinen harjoitus.
Vasta kun tiedämme, miten asiat ovat nyt, voidaan niitä tarvittaessa myös muuttaa
Muuten ollaan ikään kuin ilmassa, mutuilun ja juupas-eipäs argumentaation loputtomassa suossa. Siksi kehittymishaluisen organisaation olisi hyvä kirjoittaa auki oma ihmiskäsityksensä.
Aukikirjoittaminen tarkoittaa sen avaamista yhdessä, millaisia uskomme ihmisten pohjimmiltaan olevan ja millaisia rakenteita ja toimintatapoja meillä on arvojemme arjessa toteutumisen tueksi. Väitän myös, että tämä on kivuttominta tehdä ulkopuolisen konsultin kanssa. Vuosien saatossa muotoutuneet suhteet työyhteisössä ovat luoneet niin vahvoja oletuksia ja mielikuvia, että vain ulkopuolinen pystyy ne piirtämään rehellisesti ja objektiivisesti esiin.
Onko teillä piirretty jo auki yrityskulttuurin rakenteet?
Olisi niin hienoa kuulla kokemuksia tästä työstä! Ota ihmeessä yhteyttä, jos haluat pohtia näitä enemmän. Parhaiten minut saa kiinni työasioissa LinkedIn:ssä.
JK. Tämä kirjoitus syntyi kun sparrailimme Tulevaisuudenjohtaja-blogia pitävän Kimmo Kolun kanssa aihetta ja päätimme kirjoittaa siitä tahoillamme.
Minä kun ehdin ensin, pääsen haastamaan Kimmoa kirjoittamaan omia, mainioita pohdintojaan siitä, miksi ihmiskäsityksen läpivalaisu on niin tärkeää ja kenen sitä etenkin pitäisi tehdä!
Hienointa tässä yhteispohdinnassa on se, että jos meitä on kaksi, jotka näitä pohtivat, todennäköisesti meitä on enemmänkin!
JJK Sieltähän se Kimmon loistava kirjoituskin jo löytyy! Menkää lukemaan sekin.
