Osallistaminen on sanana helppo lisätä mihin vaan. Minäkin olen pauhannut siitä, että sidosryhmät on tärkeää osallistaa. Intoillessa osallistamisesta on kuitenkin vaarana päätyä näennäiseen osallistamiseen. Silloin vaikutus kokonaisuuden kannalta voi ollakin huono ja rapauttaa ihmisten luottamusta organisaatioon ja uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin.
Miksi osallistaminen ei ole automaattisesti hyvä juttu?
Yritysten kontekstissa se, mitä tunne osallisuudesta tuottaa yksilön näkökulmasta on erityisen huomioimisen hetki. Yksilölle jo mukana olo – kuulluksi tuleminen – voi tuottaa tunteen osallisuudesta. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Millaista vaikuttavuutta osallistaminen tuottaa ja miten yksilölle siitä vaikuttavuudesta viestitään – jos viestitään?
Vaarana on, että osallistamalla organisaatio saa ostettua itselleen legitimiteettiä toimia, huolimatta siitä, vaikuttavatko osallistettujen näkökulmat ja huomiot lopullisiin ratkaisuihin.
Päivi Kurikka pohtii* teemaa kuntalaisten osallisuuden näkökulmasta ja nostaa esiin seuraavan huomion: huomatessaan ettei osallistuminen varsinaisesti muutakaan päätösten lopputulosta tai tuota mitään näkyvää, kuntalaisella voikin lisääntyä tunne siitä, että osallistuminen ei kannata. Tämä taas saattaa laajemminkin rapauttaa demokratiaa ja vähentää pahimmillaan jopa äänestämistä.
Tämä on merkityksellista myös erilaisten ympäristö- ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin näkökulmasta. Jos yksilöiden tai yhteisöjen näkökulmasta osallistuminen ei vaikuta vaan on näennäistä, ei tulevaisuudessa ihmisiä saadakaan osallistumaan. Tämä vaikeuttaa erilaisten sidosryhmien kuulemista ja saattaa vääristää lopulta yritysten päätöksentekoa ja käsitystä toimintansa vaikutuksista.
Näennäisosallistamisen vaara pitää ottaa vakavasti sekä yrityksissä, että julkiyhteisöissä ja yhteiskunnassa laajemminkin.
Aito osallisuuden tunne syntyy vasta osallistumisen vaikutusten näkemisestä ja ymmärtämisestä.
Näennäisosallistamisen välttäminen on tärkeää myös yritysten sisäisen riskienhallinnan näkökulmasta
Mikäli työntekijä ei koe, että osallistumiselle on vaikutusta, saattaa se vähentää sitoutumista organisaation. Näin se voi myös vaikuttaa halukkuuteen ilmoittaa esimerkiksi potentiaalisista riskeistä työssä tai organisaation toiminnassa.
Whilstleblowing direktiivin voimaantulo ei tästä näkökulmasta vielä muuta asioita. Yksilöllä pitää olla varmuus siitä, että tätä kanavaa pitkin lähetetyt ilmoitukset oikeasti etenevät ja vaikuttavat. Uskoa tähän järjestelmään varmasti edesauttaa aiempi, aito osallisuuden kokemus.
Millaisia kokemuksia sinulla on osallisuuden suunnittelusta?
Olisi mahtavaa pohtia tätä yhdessä!
*Lähdekirja Osallistu! Pelastaako osallistaminen demokratian (Vastapaino 2019 s. 259-261)