Liiketoiminnan kehittämisessä puhutaan ”matalalla roikkuvista hedelmistä”. Ne ovat asioita, jotka pystytään korjaamaan suhteellisen pienellä panoksella, mutta jotka ovat syystä tai toisesta jääneet organisaatiolta tekemättä. Tai näin on ainakin helppoa konsultin ajatella.

Minä väitän, että näitä matalalla roikkuvia hedelmiä on yritysten vastuullisuusviestinnässä paljon. Organisaatioiden vastuullisuus-, hiili-, ESG-, kiertotalous- ja kestävän kehityksen asiantuntijoilla on yhdessä viestinnän ammattilaisten kanssa valtavat mahdollisuudet vaikuttaa sekä organisaation brändiin, että oman henkilöstön merkitykselliseen työpäiväkokemukseen ja kädenjälkeen maapallomme tulevaisuudesta. 

Mutta.

Sadonkorjuuvertauksella: ei auta, vaikka omenapuu on täynnä hedelmiä (eli organisaatio täynnä asiantuntijoita ja kaiken maailman sertifikaatit ja raportoinnit käytössä), jos hedelmien poimimiseksi ja hyödyntämiseksi ei ole yhteistä suunnitelmaa tai ymmärrystä. 

Vaikuttavasti vastuullisuudesta viestiminen lähtee sisältä.

”Jos oma poppoo ei tiedä/allekirjoita/usko tai ole kuullutkaan tehdystä vastuullisuustyöstä, ei viesti muutu vaikuttavaksi uloskaan huhuiltaessa.”

Tarvitaan työyhteisön vuorovaikutusta, dialogia, fasilitointia ja yhteenvetoa seuraavista asioista: 

• Miten me kaikki – yksilöinä ja yhdessä – ymmärrämme vastuullisuuden?
• Miten vastuullisuus meillä suhteutuu muihin ajassamme velloviin isoihin teemoihin (kiertotalous, inklusiivisuus, SDG:t jne.)? 
• Missä meidän vaikutuksemme on suurin – mikä on olennaista niin jalanjälkemme kuin kädenjälkemme näkövinkkelistä?
• Mitä vastuullisuus tarkoittaa meidän strategiamme ja liiketoimintamme kannalta – löytyykö sitä sieltä?
• Mitä meillä tällä hetkellä tehdään jo asian tiimoilta?

Hupsista! Ylläoleva lista todellakin on vastuullisuustyötä itsessään. Juju piileekin tässä – se on myös osaltaan jo viestintää. Toistan edellä kirjoittamani:

”Vaikuttavasti vastuullisuudesta viestiminen lähtee sisältä.”

 

Sisäinen vastuullisuustyö sitouttaa

Siksi vastuullisuuden määrittely ja kehittäminen sekä siitä raportointi olisi tärkeää nähdä myös viestinnän näkökulmasta alusta saakka. Kirjoitin aiemmin hyvästä vastuullisuuden määritelmästä. Se pitää sisällään juuri tuon osallisuuden näkökulman. Vasta sisäisen, aidosti osallistaen tehdyn, vastuullisuustyön ja siitä viestimisen jälkeen pääsemme miettimään asioita, joita voidaan käsitellä enemmän vain viestinnän alla.

Näitä ovat seuraavat:

• Miksi haluamme viestiä vastuullisuudesta ulospäin?
• Millaisia sidosryhmiä tunnistamme ja millaista viestiä he kaipaavat?
• Mitkä ovat hyödyt ja riskit viestinnässä?
• Mitä tavoittelemme viestinnällä – siis MIKSI viestimme (ei vain MITÄ viestimme)?
• Miten mittaamme viestin vaikuttavuutta?
• Kuka tai ketkä ovat vastuussa kokonaisuudesta ja kenelle?

Parhaimmillaan vastuullisuusviestinnän suunnittelu on myös ennakoivaa kriisiviestintää, sillä vastuullisuustarkastelu tuo mukanaan – hyvin ja osallistaen tehtynä – myös uusia näkökulmia koko organisaation toimintaan kaikilta sidosryhmiltä. 

Resonoiko? Vai jäikö jotain mainitsematta? 

Kokoan vastuullisuusviestinnästä parhaillaan verkkokurssia ja uudet näkökulmat ja terävät huomiot kiinnostaa kovasti.

Tästäkin aiheesta kirjoitin aiemmin LinkedIn-kanavassa ja ilokseni se sai aikaan hyvää keskustelua!